Talo vuodelta 1955.
Meidän joulukuusta 2009.
Nimesimme ikuisuus projektimme Karhulaksi, edellisen omistajan mukaan.
Taloa asuttaa Perttu, Hanna sekä lapsemme Saimi ja Otto.
Blogia pääsääntöisesti päivittää emäntä.
Nyt ollaan nukuttu yläkerrassa jo usseempi yö ja on ollut aika luksusta. Emäntä kovasti vannotti ettei muuteta ylös ennenkuin jokainen kehys ja koukku on paikoillaan. Ja kuinkas siinä kävikään? No kaksi taulua pötköttää sängyn alla laittamistaan ja eilen saapuivat sälekaihtimet, jotka asennettiin paikoilleen.
Ei sitä sitten millään malttanut pysyä sieltä poissa.
Ja taas voi vain todeta, että kyllä kannatti!
Tiukkaa teki vaan niin tuo isäntä jaksoi päkertää aulan ja rapun valmiiksi. Näin ollen emäntä sai joululahjansa, rempparojuttoman yläkerran ja kellarin. Emäntä on varsin kiitollinen. Sähkömiestä taas ootellaan tekemään kytkentöjä ja pientä sisustuksellista viimeistelyä yläkerran kaikista huoneista puuttuu, mutta ne hoidetaan sitten tammikuussa ja toivon mukaan päästään sitten pian jo asustamaankin yläkertaan. Pienet sille!
Taas kerran kuvat puhukoon puolestaan:
Muutosta on siis havaittavissa. Jälleen kerran pyrimme säilyttämään vanhaa: kaivettiin lautalattia esiin, hyödynsimme vanhat kaiteet ja toimme 50-luvun taloille tyypillisen materiaalin, sisarpaneelin, rappuumme.
Kaiteiden säilytys oli oikea veto, käyvät aulaan kuin nenä päähän. Maalasimme vain metalliosat hieman kiiltävämmäksi. (tai mitäpä sitä valehtelemaan, isäntähän ne maalasi :) )
Rapussa oli hölmö tasanne, jossa oli sorvattu kaide. Päätimme rakentaa tasanteelle piilokaapin/tason ja näin ollen blokata koko tasanteen. Oiva veto oli, eipähän lapset pääse enää siinä kiikkuroimaan.
Onnea on käsistään taitava mies ja appiukko. Appiukko teki levyn tason päälle, jonka petsasimme mustaksi. Lisäksi hän teki portin rapun yläpäähän, joka varmentaa huomattavasti allekirjoittaneen ja isännän yöunia yläkerrassa. Nuorimmainen muksuista kun tahtoo olla melkoinen unihiippari. Portti on kätevä käyttää, vankka, pysyy hyvin paikoillaan ja mikä mainiointa - menee mukavasti kasaan kun ei ole käytössä.
Karhulassa jatkuu kinkunvalvojaiset (jo 56astetta) ja toivotamme kaikille blogin kävijöille
oikein rauhallista ja
remonttivapaata joulua!
Yläkerran raput ja aula on edistynyt aivan hurjaa tahtia. Humps vaan Perttu levitteli kyprokit aula-osioon ja humps vaan seinät tasoitti pariin kertaan. Pian oli jo tasanteellekin ilmaantunut toivotun tason kehikko, joka blokkaa nätisti lasten houkutukset pitää tasannetta leikkipaikkana. Kohta jo oli maalannut katotkin ja seinille vähän pohjamaalia. Tänään kun tulin töistä oli rappusosio jo tapetoitu. Ei kestä kuvaaja tahdissa mukana.
Tapetti on kaunis, vähän sormipaneelia sekaan niin hyvä tulee.
Yläkerran vessa odottaa sähköjä ja lamppuja ja taso vetimiä. SIksipä siitä ei vielä julkaistakkaan ennen-jälkeen kuvia, kun ei ole vielä aivan valmis. Muutos on kyllä jo nyt hyvä, vaikka piemeässä vessassa joutuukin vielä käymään.
Aloiteltiin sitten seuraavaa projektia, eli rappuset ja pieni aula. Purettiin listat ja lattia, katsottiin mitä alta löytyy ja sieltähän löytyi ihan hyvä kuntoinen käsittelemätön lattia. Haaveissa saada maalia pintaan.
Ja lattiahan ei ole homeessa vaan lattiasta löytyy vaalean sinisiä ja haalean vaaleanpunaisia maaliroiskeita.
Näitä nauloja oli ilo nyppiä. Lattiassa oli jonkinsortin muovimatto, jonka alla jonkinsortin eristehuopa ja sen jälkeen kaksi kerrosta pinkopahvia. Mainitsinko myös, että jokainen kerros oli naulattu erikseen?
Rappusen listat numeroitiin, jotta saadaan takaisin paikoilleen. Kaikki eivät aivan säilyneet ehjinä, mutta onneksi on tuo näppärä isäntä, joka tekee puuttuvat listat. Nämä olisi minun homma hioa ja maalata. Hiominenhan kun on niin KIVAA. No pieni kasa kerrallaan.
Kyprokit on laitettu jo aulaan ja tasoiteltu kertaalleen, joten yläkerran rempassa rupeaa jo pikkuhiljaa näkymään valoa tunnelin päässä. Niistä kuvia jahka ehtii.
Herrasväelle saapui vihdoin ja viimein odotettu allas, mutta mitä paketista paljastuikaan. Ylläripylläri oli mennyt rikki allas. Tein asiasta puhelua ja uusi allas pitäisi olla tulossa toivon mukaan loppuviikosta. Vessasta rupeaa enää puuttumaan sähköt ja altaan ja hanan kiinnitys. Sitten ollappa vessa valmis. Nyt kaikki lukijat peukut ja varpaat pystyyn, että allas saapuisi pian.
Siihen asti lohduttaudumme sillä, että meidän yläkerran vessassa voi taas kakkia! (muttei pestä käsiä)
Monen mutkan kautta saimme vihdoin ja viimein tilattua tapetin vessaan. Ystävällinen myyjä hoiti jopa asian niin, että saimme tapetin jo seuraavana päivänä. Melko reilua! Nyt tapetti-sotku ei kaduta enää yhtään, niin hyvin tuo Borasin Bohéme -tapetti istuu vessaan.
Appiukko on varsin taitava käsistään kaiken puolin. Jos hälle iskis lankaa ja puikot käteen niin varmaan syntyisi villasukatkin, tuosta noin vain. Liimasi koivusta meille pöytätason ja tekaisi allaskaapin. Kaappiin tulee vielä ovet, jotka toimivat kiskoille, ovien avaamisen ollessa mahtotonta ahtaassa vessassa. Mukavaa saada tavarat piiloon ovien taakse. Itse taso tuntui valtavalta ja kova pohdinta alkoi, että tuon ja pöntön kun vessaan ahtaa niin pitkääköhän käydä ovi auki vessassa, onneksi asia ei kuitenkaan niin ollut vaan vessa tuntuu jopa tilavalta!
Eilen illalla viikonlopun aikana kaakeloitu lattia sai saumauksensa. Kaakeliksi valikoitui ihan perus 10x10 musta laatta.
Alla kaapin mallausta. Hyvin istuu! Taso toki nousee vähän ylemmäs ja peilin molemmin puolin käymme ikeasta Musik-valaisimet. Loppuun vielä muutama yleiskuva.
Vihreiden joukosta Mätäs sävy houkutti eniten ja sen valitsimme. Nyt olisi vihreät maalattu.
Peilin löysimme paikallisesta halpa kaupasta, Rellunkulmasta, noin 13 e hintaan. Kokoa peilillä on 60x40cm.
Seuraavana muurin maalaus ja pohjamaali tapetille. Yllättäen tapetti-epäonnemme jatkuu. Kyseistä tapettia ei nyt tilapäisesti valmisteta.
Voihan kirosana.
Allekirjoittaneen olisi kannattanut lyödä ihan rahasummista vetoa, että saako kyseisen tapetin hyväksynnän puoliskoltaan ja vieläpä uskaltaa sitä vessan seinälle laitella -oisin meinaa rikas nyt (tai ainakin melkein).
Tapettia jo pyöriteltiin vähän lasten makuuhuoneeseenkin, mutta jätettiin pois värittämättömyyden takia. Emme jaksaneet rueta isossa huoneessa kikkailemaan maali-tapetti yhdistelmillä. Säästimme tapetin siis vessaan. Tapettia tulee pelkästään peräseinälle ja tapetin kaveriksi pitäisi löytää juuri oikea vanha retrohenkinen vihreän sävy. Toivossa on hyvä elää.
Eco Culture
Tänään lähti myös Netraudasta pesuallas ja hana tilaukseen.
Pesualtaaksi valikoitui Hafan Misaki Solo-allas ja hanassa luotimme Oraksen Cubista mallistoon.
Kaapistot pyrimme tekemään itse, liukuovi-ratkaisulla vessan ollessa niin pieni, että kaapin ovien avaaminen tulee olemaan lähes mahdotonta. Allekirjoittanut haaveilee jostain tammen sävyisestä, mutta siitä sitten lisää kun kaapin asennus on ajankohtainen. Huomenna laattoja valikoimaan ja sitten jos saisi vessaa taas eteenpäin. :)
